Sadan miljoonan verorahat valuvat hukkaan, vaikka tarkoitus on hyvä. Tukea myönnettäessä huomioidaan kiinteistön rakentamisajankohdan tilanne ja lasketaan parannus räikeimmillään alkuperäisestä hiilellä toteutetusta lämmityksestä, vaikka kiinteistöä olisi lämmitetty jo vuosia esimerkiksi ympäristöystävällisesti tuotetulla kaukolämmöllä.

Hallitus on varannut sata miljoona euroa käytettäväksi asumisen energiatehokkuuden parantamiseen 2020–22 siinä toivossa, että myös päästöt vähenisivät. Tuen myöntämisen laskentaperusteiden takia tavoite jää saavuttamatta, sanoo Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

Tukea myönnettäessä huomioidaan rakennuksen rakentamisajankohdan tilanne, vertaamalla suunniteltua parannusta rakentamisen jälkeiseen tilanteeseen. Jos alun perin hiilellä lämmitetty taloyhtiö siirtyy nyt uusiutuvasta kaukolämmöstä maalämpöön, tuen perusteena pidetään edelleen alkuperäistä lämmitysmuotoa eli kivihiililämmitystä.

Rahaa myönnetään nyt sen perusteella, mitä remontteja rakennukseen on koko sen elinkaaren aikana tehty. Energiatehokkuuden parantaminen pitäisi laskea nyt tehtävistä parannuksista, jos päästöjä halutaan oikeasti vähentää.

 

Energia-avustusten laskentatavassa vääristymä  

– Energia-avustusten laskentatavassa on perustavanlaatuinen vääristymä, toteaa Energiateollisuuden asiantuntija Mirja Tiitinen.

– Yhteiskunnan rahaa ohjataan nyt myös sellaisiin toimiin, jotka eivät paranna rakennusten energiatehokkuutta, eivätkä ne myöskään vähennä Suomen tai EU:n päästöjä.

Avustuksia on perusteltu hallitusohjelman kirjauksella ”Toteutetaan toimenpidekokonaisuus, jolla tuetaan hiilijalanjäljen pienentämistä asumisessa, parannetaan olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuutta ja tuetaan siirtymistä päästöttömään lämmöntuotantoon.” Käytännössä tämä tavoite ei nykyisellään toteudu.

 

Verrataan jopa 100 vuotta vanhaan tilanteeseen 

Jos rakennus on rakennettu vuonna 1920 koksilämmitteisenä, se on vuonna 1940 vaihdettu puulämmitteiseksi, vuonna 1965 on siirrytty öljylämmitykseen ja edelleen vuonna 1980 kaukolämpöön, vertailukohtana on edelleen sata vuotta sitten vallinnut tilanne.

Tämä johtaa tilanteeseen, jossa rakennus irtautuu kaukolämmöstä nyt siirtyen maalämpöön, lasketaan ”energiatehokkuuden paraneminen” vertaamalla remontin jälkeistä tilannetta vuoden 1920 toteutukseen. Laskennan pohjana on fossiilisen koksi eli kivihiilen korvaaminen maalämmöllä, vaikka todellisuudessa kyse on jopa hiilineutraalin kaukolämmön korvaamisesta. Kaukolämpö on suurimmassa osassa kuntia hiilineutraalia, joten päästövähennystä ei käytännössä remonteissa synny.

 

Verorahojen haaskaaminen nykytukiin vastuutonta

– Irtautuminen kaukolämmöstä ei ole ilmastoteko, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

– Kaukolämpöverkon ylläpito on välttämätöntä ilmastoneutraalin energiajärjestelmän kehittämiseksi, jotta voidaan hyödyntää hajautetusti tuotettua energiaa ja hukkalämpöjä. Verorahojen haaskaaminen nykyisiin tukiin on vastuutonta, jatkaa Leskelä.

Lämpöalalla panostetaan kiihtyvällä vauhdilla hukkalämpöjen hyödyntämiseen, lämpövarastoihin sekä muihin uusiin tuotantotapoihin, vaikka valtaosa lämpöyhtiöistä tuottaa lämmön jo nyt hiilineutraalisti. Ilmastoneutraali energiajärjestelmän kehittäminen vaatii myös toimivaa hukkalämpöjen talteenottoa ja se on mahdollista vain toimivan lämpöinfran avulla.

 

Rahaa kuluu, päästöt eivät vähene 

Asumisen energiatehokkuuden parantamiseen varattu tuki on tarkoitettu asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen, mutta nykyisillä kriteereillä rahat valuvat myös sellaisiin toimiin, joilla ei ole päästöjä vähentävää vaikutusta.

– Nyt on mahdollista, että monilla tuen piirissä olevilla hankkeilla päästöjä ei vähennetä juuri lainkaan, vaikka tukea voi investointiin saada jopa 50 %, painottaa Tiitinen.

– Valtion rahojen käyttö olisi syytä kohdistaa sellaisiin kohteisiin, missä rahoille saadaan paras vastine ja saadaan aikaiseksi isoja päästövähennyksiä, vaatii Mirja Tiitinen.

 

Teksti: Ari J. Vesa, Adato viestintä
Kuva: Rodeo